Kategoriat
Yleinen

Kun henki ei kulje

Englanninbulldogeilla on paljon hengitystieongelmia, kuten muillakin brakykefaalisilla (lyhytkalloisilla) roduilla. Jotain on kuitenkin tehtävissä, vaikka aina geenilotto ei menekään kuten haluaa; sen osoittaa minun oma Putteni. Sen vuoksi minulla onkin vara kirjoittaa englanninbulldoggien hengityksestä myös negatiivisesti, eikä vain nyökytellä ja myönnellä ”isompia herroja”, että ei, ei englanninbulldoggi ole sen sairaampi kuin mikään muukaan koirarotu.

Valitettava tosiasia kun on se, että kyllä se on. Tai jos ei sairaampi, niin sen lähtökohdat ovat huomattavasti heikommat kuin melkeinpä millä tahansa muulla ”normaalilla” koirarodulla.

Putelle tehtiin hengitystieoperaatio lokakuun alussa 2019. Siltä leikattiin 4 cm pehmyttä kitalakea ja avarrettiin sieraimia. On ihme, että Putte on kyennyt hengittämään lainkaan, mutta niin se vain on ollut elämäniloinen ja aktiivinen pieni bulldoggi koko ikänsä ja se läpäisi maaliskuussa 2019 kävelytestin arvoilla BOAS 2/3. Kunnes tuli kesä 2019.

Tämä viime kesä muutti kaiken meidän elämässä. Puten kanssa ei voinut enää treenata, sen kanssa ei voinut käydä lenkeillä, sen kanssa ei voinut mennä näyttelyihin. Sen kanssa ei voinut.. niin, ei mitään. Syyskuussa, kun lämpö ja helteet olivat vihdoin ohi, vietiin neiti hengitystietutkimuksiin jossa paljastui se karu tosiasia, että Putte ei kykene hengittämään yläteitse juuri lainkaan, sillä sen sieraimet ovat niin ahtaat ja pehmyt kitalaki peittää nielun. Henkitorvi sillä on melkein kuin millä tahansa ”normaalilla” koiralla, avoin. Osasyynä sen vuoksi se pärjäsi niin pitkään ilman leikkausta.

Kasvattajan kanssa tiesimme, että tilanne on paha, mutta emme osanneet osanneet odottaa sen olevan niin paha kuin se loppupeleissä sitten oli. Kun asia tuli ilmi, varasin Putelle samantien leikkausajan. Se toipui siitä viikon verran häkkilevossa, kunnes neiti oli pakko päästää sieltä pois, koska se ei yksinkertaisesti jaksanut enää sitä. Viikon verran vielä jouduimme ottamaan rauhallisesti ja valvomaan sen ja Rohmun keskenään olemista, eikä Puttea voinut viedä tarhaan. Ne kaksi viikkoa olivat kriittisimmät, mutta onneksi leikkaus onnistui ja nyt Putte voi treenata ja lenkkeillä lähes normaalin koiran tapaan.

On sinänsä ironista, että koira, jonka BOAS-arvo on 2 tai jopa 3 pääsee Kennelliiton virallisen kävelytestin läpi siksi, että sen lämmöt eivät nouse, mutta BOAS-arvoltaan 0 olevan koiran testitulos hylätään siksi, että se ei malta rauhoittua kunnolla ja sen lämpötilat ovat hieman koholla. Kävelytestihän on sellainen, mikä jokaisen normaalisti hengittävän koiran pitäisi pystyä suorittamaan. Silti on niitä koiria, jotka hylätään jo ennen testiä, testi keskeytetään tai se hylätään ”jäähdyttelyn” hengitysongelmien vuoksi. Toki syitä voi olla muitakin, mutta näissä tapauksissa eläinlääkäri yleensä puoltaa testin hyväksymistä Kennelliitolle, joka sitten päättää hyväksyykö vai hylkääkö se testituloksen.

Selkeiden hengitysongelmien pitäisi kuitenkin olla ehdoton hylkäämisen syy. Niin kuin Putellakin. Se röhisi koko testin ajan, eläinlääkäri arpoi ennen testiä, päästääkö sitä edes kävelemään, mutta oli sitä mieltä että yritetään. Testin jälkeen kys. eläinlääkäri mittasi Puten lämmöt kahteen otteeseen, kun ei uskonut että sillä eivät lämmöt nousseet yli sallitun rajan. Ja se oli syy, miksi Putte testin läpi pääsi, se oli (ja on) fyysisesti hyvässä kunnossa; ei vain pystynyt hengittämään normaalisti.

Virallisessa kävelytestissä koiran tulee kävellä tai ravata 1000 metriä, eli kilometri, alle 12 minuutissa. Kuten jo aiemmin totesin, minkä tahansa normaalisti hengittävän koiran pitäisi mennä tämä heittämällä läpi, koska kävelyvauhti on todella hidas ja vaikka itselläni se tuottaisi vaikeuksia fyysisen kunnon ollessa sen verran huono erinäisten syiden vuoksi, niin sanottu normaalikuntoinen ihminen kykenisi sen kävelemään tuosta noin vain koiran kanssa.

Geenilotto on jännä asia. Vaikka kasvattaja kuinka panostaisi jalostusyksilöihin, voi sieltä tulla sutta ja sekundaa koko pentueen verran. Ja kun ne lähtökohdat ovat tosiaan heikommat kuin tavallisella koiralla, niin.. No, mitä siihen voi muuta sanoa kuin että minkäs teet.

Edelleen, niiden muutaman vastuullisen kasvattajan vuoksi, jaksan kuitenkin uskoa että esimerkiksi englanninbulldoggien ongelmille on tehtävissä jalostusvalinnoilla, koirien tutkimisilla ja myös sillä kävelytestillä jotain sellaista, mikä vie niitä parempaan suuntaan. Mitään todella radikaalia, kuten roturisteytyksiä, ei voida lähteä toteuttamaan, koska rodun ”emämaan” pitäisi ne ensin hyväksyä. Ja koska Iso-Britannia on englanninbulldoggien emämaa, eikä se suhtaudu suopeasti tällaiseen, niin emme Suomessakaan voi sillä keinoin lähteä parantamaan rodun tilannetta. Eivätkä ne roturisteytykset ole oikotie onneen, millään rodulla, vaan nekin vaativat rutkasti työtä ja hyvää tuuria ja oikeita valintoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *