Minusta ja meistä

Hei!

Olen Jonna Korhonen, reilu kolmekymppinen koiraharrastaja Kainuusta. Opiskelen tällä hetkellä eläintenhoitajaksi Kannuksessa ja tarkoitukseni on ”erikoistua” koirapuolelle. Kasvattajakurssin kävin vuonna 2017 ja kennelnimen vahvistuksen sain toukokuussa 2018. Tarkoitukseni on kasvattaa dreevereitä ja englanninbulldoggeja kennelnimellä Wiskibasson.

Minulla on ollut koiria pienestä pitäen, mutta ensimmäinen ”oma” koirani oli harmaa norjanhirvikoira Suviahon Mölli, jonka sain kun olin 15-vuotias. Valitettavasti Möllin kanssa en saanut harrastaa enkä tehdä muutakaan, koska se tuli isälleni metsästyskoiraksi (johon siitä ei loppupeleissä ollut).

Möllin jälkeen olin pitkään ilman koiraa, ja ensimmäinen ikioma koirani oli aikuisena kodinvaihtajana minulle vuonna 2009 tullut paperiton englanninbulldoggi Onni. Onnilla oli kroonistunut ihottuma ja hiivatulehdus korvissa. Niiden kanssa ”painittiin” noin puoli vuotta, jonka aikana opin koiran ruokinnasta paljon ja kiinnostuin siitä todella paljon. Koskaan tuota ihottumaa ja hiivaa ei saatu kokonaan pois, mutta ne saatiin sillä tavalla kuriin, että kortisoni- tai antibioottikuureja ei enää Onnin elinaikana tarvittu. Valitettavasti Onni kuoli täysin yllättäen vuonna 2011.

Syksyllä 2011 luokseni muutti cane corso -uros Doubleclick’s Dub-Dub-Dub, Leo. Leon kanssa kiinnostuin koirien kouluttamisesta ja kisaamisesta. Valitettavasti Leo piti lopettaa vähän yli kolmevuotiaana onnettomuuden seurauksena, jossa sillä katkesi jänteet kahdesta varpaasta ja toipumisennuste leikkauksesta oli alle 40%. Aktiivinen nuori, iso koira ei mielestäni ansainnut sitä elämää, että se olisi joutunut loppuelämänsä olemaan kipulääkkeiden varassa eikä se olisi saanut juosta vapaana.

Leon kaveriksi minulle tuli jouluna 2013 cane corso -narttu Kenna Puolasta, joka valitettavasti piti lopettaa vähän yli kaksivuotiaana käytöshäiriöiden vuoksi. Kun Leo lopetettiin marraskuussa 2014, talvella 2015 Kennan kaveriksi tuli cane corso -uros Hamppi Kroatiasta, joka myös täytyi lopettaa käytöshäiriöiden vuoksi vähän yli kaksivuotiaana. Kennan ja Hampin myötä kiinnostuin koirien käyttäytymisestä ja käytöshäiriöistä ja ne ovatkin loppupeleissä suurin syy sille, että aloin opiskella eläintenhoitajaksi.

Mieheni kautta minulle tuli tutuksi myös metsästysharrastus ja ajokoirat, sillä hänellä oli tavatessamme kaksi dreeveriä, Blackhappies Pike ja Minttu. Kumpaankin koiraan ehdin kiintyä kovasti ja niiden kanssa pääsin tutustumaan metsästykseen sitkeän ja ”pikkuruisen” ajokoiran kanssa. Mieheni kautta olen tutustunut paremmin myös hirvenmetsästykseen. Valitettavasti Pike ja Minttu ovat molemmat jo edesmenneitä, Pike vaikean nivelrikon ja Minttu epäillyn aivokasvaimen vuoksi.

Mintun ja Hampin kaveriksi meille tuli Putte vuonna 2017. Kolmen koiran kanssa elämä tuntui hyvältä ja olisi siinä mennyt vielä neljäskin. Valitettavasti Hamppi piti tosiaan lopettaa vähän Puten tulon jälkeen, vaikka ne kaksi olivat kuin paita ja peppu ja meille jäi vain Minttu ja Putte. Minttu lopetettiin kesällä 2019 ja viikko sen jälkeen meille tuli Rohmu (Rohmun tulo oli sovittu jo aikaisemmin, jolloin meillä olisi ollut taas kolme koiraa), joten Puten ei tarvinnut olla kauaa yksin; Putte oli sen viikon ajan todella apaattinen ja allapäin, mutta piristyi huomattavasti Rohmun tulon jälkeen ja nämä kaksi ovat nyt majakka ja perävaunu.

Tällä hetkellä treenaan aktiivisesti kolmen koiran kanssa. Putte ja Rohmu tietysti omina koirinani, mutta myös mieheni pikkusiskon belgianpaimenkoira tervueren Mera. Puten kanssa meillä on tavoitteena rally-tokon koulutustunnus RTK1, Rohmun kanssa käyttövalion arvo ja Meran kanssa BH-koe sekä tokon koulutustunnus TK1.

Minä keväällä 2020.